sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Havainnointiharjoitus viikolle 43

Tällä kertaa käytetään makuaistia. Tätä metodia kutsutaan tietoiseksi syömiseksi. Tiedättehän, kun pieni lapsi maistelee ensimmäistä kertaa uutta ruokaa. Kuvitellaan olevamme pieniä ihmisenalkuja, ja syövämme ihan ensimmäistä kertaa jotakin ruokalajia.


Ota käteesi hedelmä. Hedelmän lajilla ei ole tässä harjoituksessa merkitystä, mennään sillä mitä hedelmäkorista löytyy.

Pyörittele hedelmää kädessäsi, tunnustele miltä se tuntuu. Onko se pieni vai suuri, pyöreä, soikea, pitkulainen? Tuntuuko sen pinta sileältä, karhealta, kovalta, pehmeältä?

Minkä värinen hedelmä on? Miten kuvailisit hedelmää?

Miltä hedelmä tuoksuu? Jos sitä kopsuttaa, kuuluuko siitä ääntä?

Kuori hedelmä (jos tarpeen), tarkkaile miten hedelmä muuttuu, kun kuorit sen. Muuttuuko sen väri, pinta, rakenne tai koko?

Ota hedelmästä pala kerrallaan suuhusi, maistele varovasti, hitaasti ja keskittyen. Kuvittele, ettet ole syönyt kyseistä hedelmää ikinä ennen, ja olet utelias. Miltä hedelmä maistuu? Onko se mehukas, kuiva, hapan, makea?

Syö koko hedelmä hitaasti, rauhallisesti ja tietoisesti. Keskity syömiskokemukseesi koko hedelmän ajan.


Miltä tällainen harjoitus tuntui?

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Havainnointiharjoitus viikolle 42

Tällä viikolla otetaan käyttöön useampi aisti kerrallaan. (Älkää huoliko, kyllä nämä aistiharjoitukset kohta loppuu!)

Jälleen kerran, hengitä syvään ja rauhoitu voidaksesi keskittyä kunnolla. Tämä harjoitus, kuten aiemmatkin, toimii niin sisällä kuin ulkonakin.


Etsi ympäristöstäsi kolme asiaa tai esinettä, ja katsele niitä rauhassa. Nimeä ne mielessäsi, ja kuvaile ne parilla ominaisuudella.

Seuraavaksi kuulostele kolme ääntä jotka kuulet, keskity niihin, sulje vaikka silmät voidaksesi keskittyä paremmin. Kuvaile kuulemasi äänet parilla ominaisuudella.

Tunnustele kolmea lähelläsi olevaa asiaa tai esinettä, pyörittele niitä käsissäsi, sivele vaikka poskea vasten, tunnustele huolellisesti. Ja kuvaile sitten tunnustelemasi asiat tai esineet parilla ominaisuudella.

Viimeisessä vaiheessa koita tunnistaa ympäristöstäsi kolme erilaista tuoksua, haistele rauhassa ja kuvaile niitä parilla ominaisuudella.


Muista käyttää tähänkin harjoitukseen riittävästi aikaa, rauhoita ympäristösi ja keskity avaamaan kaikki aistisi.

Pieniä ilonaiheita

Luin joku päivä sitten lööpeistä, kuinka joku henkilö kertoi kärsivänsä talous- ja terveysvaikeuksista. Lööpissä oli myös lainaus ”ilonaiheet ovat vähissä”. Aloin pohtimaan asiaa.

Totta, rahalla saa paljon enemmän materiaa ja hulppeita elämyksiä, ja kieltämättä monet edullisemmatkin elämykset vaativat vähän terveyttä, että niiden äärelle pääsee, tai että niistä jaksaa nauttia. Mutta tuli vähän sellainen olo, että onkohan tässä nyt mietitty asiaa ihan loppuun asti.

Ja aloin miettimään omia ilonaiheitani. Tarvitsenko minä niihin oikeastaan rahaa? Taloudellisesti mulla ei toki ole varaa hienoihin elämyksiin, mutta halvempiin ja ilmaisiin kyllä.

Joten päätin listata vähän niitä ilonaiheita, joista itse nautin.


Luonto. Erityisesti metsä, ja tällä hetkellä ruska kauniine väreineen.

Valokuvaaminen. Tätäkin harrastan usein siellä luonnossa, koska haluan ikuistaa tämän kauniin syksyn väreineen, että voin nauttia siitä talvellakin.

Raitis ilma. Jos ei jaksa tai pääse sen pidemmälle, voin nauttia raittiista ilmasta pihan penkillä.

Koirat. Mulla on kaksi koiraa, ja nautin niiden seurasta, niiden tuomasta turvasta ja avusta ja pienistä hassuista tempauksista, joita ne tehtailee ihan päivittäin.

Kirjastot. Rakastan kirjastoja, sitä kun voin kuljeskella hyllyjen välissä rauhallisena päivänä ja miettiä mitähän sitä lainaisi, vai lainaisko oikeastaan yhtään mitään. Jostain syystä aloitan kierrokseni aina lasten- ja nuortenosastolta, nappaan sieltä mielenkiintoisia uutuuksia (ammatinvalintakysymys osin, mutta nautin tästä osasta silti täysillä), jatkan aikuisten puolen scifiin ja fantasiaan, dekkareihin ja kaunokirjallisuuteen.

Lukeminen. Lukeminen vie muualle tästä hetkestä, mutta se vaatii rauhallisen tilan. Kirjastossa on ihana lukea, mutta jos siellä sattuu olemaan äänekkäitä lapsia tai kovaan ääneen puhuvia aikuisia, rauha on mennyttä, enkä voi keskittyä. Silloin on parempi vetäytyä kotiin lukemaan.

Legot. Naurakaa pois vain. Olen aikuinen ihminen ja keräilen legoja. Ne on kuitenkin yksi sellainen pieni asia, josta nautin, ja yksi valtava muoviongelma, jonka itselleni myönnän.

Sauna. Parastahan olis sellainen oma tummaseinäinen sauna, jonka valaistuksesta huolehtisi elävä tuli. Puukiuas, ja pari öljylamppua.


Lisäksi nautin hirveästi siitä hetkestä, kun ollaan käyty pitkällä lenkillä metsässä (siis koirat ovat juosseet tunnin irti ja itse olen istunut kivenlohkareella tai kalliolla, tehnyt mindfullness- harjoituksia tai vain antanut ajatusten harhailla) ja koirat on väsyneitä ja nukkuvat hiljaa sängyllä.


Kyllä niitä pieniä ilonaiheita on yllättävän paljon, kun asiaa alkaa oikeasti miettimään. Eikä niitä ole edes vaikea löytää, jos keskittyy vähän aikaa. Toki tiedän, että meillä kaikilla ilonaiheet on erilaisia, eikä joku muu nauti esimerkiksi metsässä kävelystä tai kirjastoista pätkääkään.

Joku muu löytää ne ilonaiheensa kahviloista ja kauppakeskuksista, ystävien kanssa oleskelusta ja täysistä elokuvateattereista. Me ollaan yksilöitä, ja siksi jokaisen onkin mietittävä itse, mikä just sut tekee onnelliseksi, mistä sulle tulee hyvä mieli, mikä saa rentoutumaan hetkeksi.


Löytyikö listasta tuttuja ilonaiheita, tai haluaisitko kertoa omiasi? Sana on vapaa!

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Havainnointiharjoitus viikolle 41

Tämän viikon aisti on tuntoaisti. Ja aiemmilta viikoilta tuttuun tapaan otetaan taas kolme asiaa tai esinettä, joihin keskitytään.


Kosketa kolmea esinettä, tunnustele rauhassa, sivele ja tarkastele sormillasi. Nimeä ääneen kolme ominaisuutta kustakin esineestä, esim. ”se on lämmin, se on sileä, se on pehmeä”.

Ei välttämättä kannata valita elollista olentoa tähän. Kasvit taas voi olla oikein toimivakin tunnusteltava kohde, mutta eläimiä ja muita ihmisiä välttelisin. Niillä kun on tapana kyllästyä, ja harjoituksen on tarkoitus olla rauhallinen ja stabiili.


Tämänkin harjoituksen voit suorittaa sisällä tai ulkona, tai vaikka eri päivinä eri ympäristöissä.

torstai 27. syyskuuta 2018

Paniikkikohtaus

Sitä sanotaan, että bloggaaminen on helppoa, kun kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista, tai asioista joista on kokemusta ja/tai tietoa.

No, siihenhän tämäkin blogi perustuu. Kerron vain asioista, joista mulla on tietoa tai kokemusta, joskus jopa ihan molempia. Niin tälläkin kertaa. Tällä kertaa puhutaan nimittäin paniikkikohtauksista.

Tuntuu että varmaan kaikki tietää, mikä on paniikkikohtaus ja mistä siinä on kyse, mutta kerrataanpa silti.



Paniikkikohtaus on yksinkertaisesti äkillinen ja voimakas pelko- tai ahdistuskohtaus, jonka yhteydessä on erinäisiä fyysisiä oireita. Yleisiä oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hengenahdistus, vapina, hikoilu, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pyörrytys, huimaus, pahoinvointi, puutuminen tai kihelmöinti.

Myös muita oireita on, luettelin vain osan.

Näiden tuloksena on usein pelko sekoamisesta, kuolemisesta, hallinnan menetyksestä tai epätodellisuuden tai itsensä vieraaksi kokemisen tunne. Ilmeisesti eri ihmisillä vaihtelee oireet ruumiilliset oireet kuolemanpelkoineen tai sekoamisen ja hallinnan menetyksen pelko.

Paniikkikohtaus on varsin yleinen vaiva. Noin joka viides suomalainen on kokenut ainakin yhden paniikkikohtauksen. Paniikkihäiriöstä puhutaan silloin, kun kohtauksia on toistuvasti tai kohtausten johtaessa välttämiskäytökseen. Välttämiskäytöksellä tarkoitetaan sitä, kun ihminen alkaa vältellä paikkoja tai tilanteita, joissa paniikkikohtauksia on aiemmin esiintynyt.


Paniikkikohtaus voi iskeä esimerkiksi pelottavan tai ahdistavan tapahtuman jälkeen. Myös esimerkiksi runsas kofeiinin nauttiminen voi aiheuttaa paniikkikohtauksen, samoin mm. astmalääke tai muu sykettä kiihdyttävä lääke. Myös erilaiset fyysiset sairaudet voivat altistaa kohtauksille. Tällaisia ovat esimerkiksi sydämen rytmihäiriöt, kilpirauhasen tai lisäkilpirauhasen liikatoiminta tai kalsiumin määrä veressä.

Paniikkikohtaus ei ole vaarallinen. Siihen ei kuole, se ei halvaannuta, eikä se aiheuta kenenkään sekoamista. Se on pelottavaa ja se on ahdistavaa, mutta vaarallista se ei ole.

En tarkoita vähätellä paniikkikohtauksia, kaikkea muuta. Mulla on niistä kokemusta yli kahdenkymmenen vuoden ajalta, ja tiedän kokemuksesta miten kamalaa se voi olla. Tai tiedän miten kamalia ne mulla on, joten voin kuvitella ettei ne muillekaan mitään huviretkiä ole.


Ensimmäiset kohtaukseni sain ala-asteen viimeisillä luokilla. Voi olla, etten muista järjestystä tarkasti, mutta luulen että ensimmäisen kohtaukseni sain luokassa ennen terveystarkastusta. Tiesin että luvassa on rokotus, ja kammosin neuloja ihan järjettömän paljon. Kammoan edelleen, mutta kykenen menemään esimerkiksi verikokeisiin saamatta täysimittaista paniikkikohtausta. Lapsena en kyennyt. Niinpä sain kohtauksen ensin luokassa ja sitten terveydenhoitajan odotushuoneessa. Edelleenkin sairaalan haju aiheuttaa ahdistusta. Toki tähän liittyy muitakin traumoja, mutta ei tämä nyt varmasti ainakaan auttanut asiaa.

Paniikkikohtauksia on tuon jälkeen tullut ja mennyt, osa selkeistä syistä, osa vain koska niitä nyt vain joskus tulee ilman sen kummempia triggereitä.

Edellisen kohtauksen sain viikonloppuna, kun puheenaihe triggeröi turhan lujasti. Onneksi olin kumppanin luona, ja onneksi kumppani tietää mitä tehdä, jos kohtaus iskee.


Paniikkikohtaus kestää yleensä muutamasta minuutista puoleen tuntiin, ja menee usein itsestään ohi. Joskus kohtaus voi kuitenkin kestää useita tunteja, tai kohtaus voi seurata toistaan ja aiheuttaa kierteen. Se on kuitenkin harvinaista.

Joillakin auttaa paniikkikohtauksen helpottamiseen niin kutsutut grounding- harjoitukset. Oma suosikkini on laskea tai lukea jotakin. Viimeksi laskin kirjaimia pahvilaatikon kyljestä ja mietin missä kohtaa sana on tasan puoliksi. Taisin laskea ihan päin seiniä, mutta pääasia että se katkaisi pahimman terän kohtaukselta. Joitain helpottaa kosketus, toisiin ei saa missään nimessä koskea kohtauksen aikana. Joillekin on tärkeää että joku puhuu, joitain se taas ei auta yhtään. Keinoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Se mikä auttaa yhtä, ei välttämättä auta toista ollenkaan. Siksi en sanokaan että teepä kuule näin, tämä auttaa takuulla. Tässä on vain keinoja joita itse koitan tai joiden olen kuullut auttavan muita.


Yksi keino on laskeminen. Laske sanoja, kirjaimia, ikkunoita tai puita. Mitä tahansa, mitä ympäristössä on, ja joihin silmä tarttuu.

Luetteleminen on läheistä sukua laskemiselle. Luettele aakkoset, alkuluvut, eläimet tai ihmiset joita näet. Luettele vaikka kaikki kalalajit tai puut tai kirjailijat jotka muistat. Pääasia että se vie ajatukset johonkin muualle kuin siihen mikä ahdistaa.

Joitain auttaa fyysiset tunteet. Tiukka halaus tai silittäminen auttaa itseäni. Se että kumppani pitää tiukasti kiinni, se helpottaa ajelehtimisen tunnetta ja maadoittaa paikoilleen.

Jääpalat tai vaikka käsien pitäminen kylmässä vedessä auttaa. Joku toinen voi laittaa kuminauhan ranteeseen ja napsutella kevyesti sitä. Se ei vahingoita, mutta se palauttaa ajatukset raiteilleen.


Vaikka mikään keinoista ei auttaisikaan, ei silti hätää. Kohtaus menee kyllä ohi. Ihan varmasti. Ennemmin tai myöhemmin, ja sinä selviät siitä kyllä.

Jos kohtauksia tulee usein, tai alat pelätä niitä ja vältellä tiettyjä paikkoja tai tilanteita, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä lääkäriin saadaksesi apua.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Havainnointiharjoitus viikolle 39

Tämän viikon havainnointiharjoituksessa käytetään kuuloaistia.

Tämänkin harjoituksen voit tehdä hyvin esimerkiksi ulkona. Itse asiassa suosittelenkin ainakin kokeilemaan tätä metsässä tai puistossa. Luonnossa äänet on niin erilaisia kuin sisätiloissa.


Kiinnitä huomiota kolmeen ääneen, jotka kuulet tässä ja nyt. Kuuntele, miltä ne kuulostavat. Kovilta, hiljaisilta, katkonaisilta, jatkuvilta, miellyttäviltä tai epämiellyttäviltä? Keskity ääniin ja nimeä kolme ominaisuutta, joilla voit kuvailla ääniä.

Kannattaa olla mahdollisimman tarkka, voit vaikka kuvitella kuvailevasi ääniä jollekin toiselle.

Tee harjoitus kiireettä, kaikessa rauhassa. Keskity ja rauhoitu kuuntelemaan ääniä. Mitä kuuluu?

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Havainnointiharjoitus viikolle 38

Uusi postaussarja alkaa! Joka sunnuntai-ilta julkaisen uuden havainnointiharjoituksen seuraavalle viikolle. Suosittelen kokeilemaan harjoitusta pari-kolme kertaa viikon aikana, ja mahdollisesti eri ympäristöissä.

Ei toki ole mikään pakko kokeilla joka viikon harjoitusta, vaan voi aivan hyvin vaikka tykästyä tiettyyn harjoitukseen ja jatkaa sitä. Mutta positiivisia hyötyjä saadakseen kannattaa harjoitella säännöllisesti.

Viikon 38 harjoitus käyttää hyödykseen näköaistia.

Kiinnitä huomiota kolmeen esineeseen, joita näet huoneessa, ja tarkkaile huolellisesti niiden yksityiskohtia (muotoa, väriä, pintaa, kokoa jne.). Käytä tähän vaiheeseen riittävästi aikaa (älä vilkuile kelloa, vaan keskity harjoitukseen). Katsele esineitä rauhassa.

Nimeä kustakin esineestä kolme ominaisuutta, esimerkiksi ”se on pyöreä, se on pieni, se on vihreä”.

Tämän harjoituksen voi toki tehdä myös ulkona, kulkuneuvossa (älä silloin katsele ikkunasta, vaan keskity kulkuneuvossa oleviin esineisiin) tai vaikka sisällä. Itse teen tätä harjoitusta monesti metsässä.