tiistai 28. elokuuta 2018

Nimityksiä

Nimi. Mitä nimi merkitsee meille? Kaikki varmaan ymmärtää, että nimi on tärkeä. Nimi on osa itseä, osa identiteettiä. Nimi on se, johon ihminen reagoi tavalla tai toisella sen kuullessaan. Nimi tekee meistä yksilöitä. Ei ole vain miehiä, naisia ja muunsukupuolisia, vaan meillä on omat nimet. Jotkut nimet ovat yksilöllisempiä kuin toiset, mutta jokaisella on silti omansa.

Aika usein käy niinkin, että samaan ryhmään kuuluu useampia samannimisiä ihmisiä. Kaikki varmasti muistaa vähintään koulusta jonkun luokan, jossa on kaksi tai kolmekin samannimistä lasta. Silloin käy melkein väistämättä niin, että joku lapsista, tai jopa kaikki, saavat lempinimen. Lempinimi muodostuu yleensä joko nimestä (Katariina -> Kata, Oskari -> Osku, Mikael -> Miska jne.) tai jostain luonteenpiirteestä tai tavasta. Pääasia on, että nimi sopii kantajalleen, ja että kaikki ymmärtävät, kenestä puhutaan.

Tärkeää pitäisi olla myös sen, että nimi on kantajastaan mukava. Aina näin ei ole, ja varmaan moni muistaa myös tilanteen, jossa luokkakaverista tai joukkuekaverista käytetään pilkkanimeä.

Pilkkanimi, siinä missä lempinimikin, voi muodostua omasta nimestä tai tavasta tai vaikka ulkonäöstä. Ero lempinimeen on siinä, että pilkkanimi on usein halventava tai loukkaava. Nimi, jonka on tarkoitus erottaa joukosta. Lempinimi yhdistää joukkoon, pilkkanimi erottaa.

Pilkkanimiltä välttymiseen ei oikeastaan ole keinoa, jonka olisin keksinyt. Yksi hyvä keino on keksiä koko joukolle omat lempinimet, joita ryhmässä käytetään. Esimerkiksi partiossa tätä käytäntöä harrastetaan, ja kaikilla on niin kutsutut partionimet. Käytäntö toki vaihtelee lippukunnittain ja ryhmittäin, mutta yleensä partionimi on tärkeä. Se tuo porukkaa yhteen, ja kun kaikilla on jo lempinimi, se jossain määrin ehkäisee pilkkanimien käyttöä

Kaikkein paras ja luontevin olisi tilanne, jossa kaikki käyttäisivät toisistaan nimiä, joilla ihmiset itsensä esittelevät. Se on tärkeää aivan kaikille, mutta erityisesti ihmisille, joilla on joku ongelma nimensä kanssa. Ongelma voi olla sukunimen tai etunimen kanssa, tai niiden yhdistelmässä tai toisessa tai kolmannessa nimessä. Ongelma voi olla myös mielikuvissa joita nimi herättää tai nimen sukupuolittuneisuudessa.

Ihminen, jolla on ongelmia nimensä kanssa, valitsee usein itselleen uuden nimen. Jotkut virallistavat uuden nimensä, joillekin riittää se, että nimeä käytetään pääsääntöisesti.

Erityisesti trans-ihmiset kutsuvat tätä virallista, usein väärän sukupuolen nimeä, ”kuolleeksi nimeksi”. Silloin on loukkaus, jos joku käyttää tätä kuollutta nimeä. Etenkin jos uusi nimi on tiedossa, ja tiedetään että sitä toivotaan käytettävän.

Miksei muutkin ihmiset voisi käyttää termiä ”kuollut nimi”. Nimeä ei kuitenkaan toivota käytettävän, ja on loukkaavaa ihmiselle, josta sitä käytetään pyynnöistä huolimatta.


Omakohtaisiakin kokemuksia aiheesta löytyy. Itse en ole koskaan kokenut nimeäni omakseni. En sananmukaisesti koskaan. Ensimmäinen nimeni on kyllä kiva ja nätti, mutta ei minun nimeni. Toinen nimi taas on muuten vain täysin väärä. Se on myös nimi, josta on helppo keksiä ”hauskoja” vitsejä.

Olen koko ala-asteen kärsinyt näistä hurjan hauskoista ja yleisöä viihdyttävistä nimimuunnoksista, kaiken muun kiusaamisen ohella. Yläasteella se sentään loppui, kun mielikuvitus riitti luokkakavereilla jo muuhunkin. Tämä kuitenkin edesauttoi entisestään sitä, etten koe nimeäni omakseni. Olen koko ikäni miettinyt uutta nimeä. Nimeä, joka kuvaisi minua ja olisi osa omaa identiteettiäni. Nimi, josta tietäisi heti että tuo on minun, tuon nimen haluan.


Nykyään olen löytänyt sen oman nimeni, ja esittäydyn sillä nimellä. Suku ja perhe kutsuu edelleen sillä virallisella nimellä, ja sen olen valmis hyväksymään. En ala vaatimaan, että kutsukaa mua eri nimellä. Muissa kuin huippuvirallisissa yhteyksissä (työhaastattelut, lääkärien vastaanotot yms.) esittäydyn nimellä, jonka koen enemmän omakseni. Silloin oletan, että se on nimi, jolla mua kutsutaan, ja jolla mut esitellään eteenpäin.

Tuntuu loukkaukselta ja mitätöimiseltä, ettei minun nimeäni kunnioiteta sen vertaa, että käytettäisi sitä nimeä, jonka olen itse kertonut.

Jos ei muuta, tämä opettaa ainakin sen, etten koskaan itse vääntele kenenkään nimeä, tai kutsu esimerkiksi eri nimellä tai keksi itse nimeä ihmiselle joka kieltäytyy kertomasta minulle omaansa (lapset tekevät välillä näin, luoja yksin tietää miksi).


Nimi on tärkeä. Kunnioitetaan sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano pois vaan!